Olipa kerran korvatulehdus ja muita sairaskertomuksia

Olipa kerran korvatulehdus ja muita sairaskertomuksia

Tammikuu. Ja helmikuu. Ja kohta maaliskuu. Niin. Oikee varsinainen pöpöjen vallankumous. Ollaan saatu kylään koko sairausvärien kirjo.

Levinnyttä korvatulehdusta, silmätulehdusta, äänihuulten/kurkunpään tulehdusta (ei tosta ottanu selvää), köhimistä kuin ois sauhutellu kymmeniä vuosia, melkeen kokonaan hävinnyttä puheääntä, käskyjä välttää puhumista, korkeelle kivunnutta kuumetta, limasta poskiontelontulehdusta, holtitonta yskimistä, loputonta räkää ja kivuliasta kurkkua kuin santapaperia nielisi. Eikä tältä vallankumoukselta päässy karkuun pikkuväki, eikä varttuneemmatkaan. Eikä oo päässy vieläkään.

Kahdentenatoista päivänä neljän seinän sisällä

Vois kuvitella, että on ihanaa, ettei tartte mennä minnekään tai tehä mitään erikoista. No oli ehkä päivän. Mutta kahdentenatoista päivänä se alkaa – ei, vaan on jo kauan sitten alkanu – jo hippasen maistuu puuta.  Eiku kävinhän mä tossa neljä kertaa lääkärissä ja kaupassa kääntymässä, jee! Ja siihen tietty päälle se, miten kurjasti ite voi ja puhumattakaan siitä, mite siinä vieressä voidaan. Paremmalle puoliskolleni tuossa juuri yksi päivä mietiskelin, että AINOA kiva asia on se, että saa olla lapsen lähellä, mutta siihen se sitten jääkin.

Onneksi lapsi jaksaa myös innostua sormimaaleista. Kliseisesti – väriä tähän pöpöjen muuten synkistämään elämään.

Vastustuskykyä etsimässä

Lähestulkoon kaikkien, joiden kanssa olen jakanut tätä meidän synkkää sairauksien kierrettä, on heitetty läppää, että ”no, eikös tää ny vahvista sitä vastustuskykyy” ja ”ny sitte syntyy immuniteetti näille pöpöille” ja ”heheh”. Se on kai sitä tragikomiikkaa.

Ja hei pare ois! Siis, että kohta ei enää sairastella, kevät tulossa ja sillee. Sen voimalla tässä puskutetaan eteenpäin, että uskotaan tän kaiken jossain vaiheessa kääntyvän voiton puolelle. Nyt toivottavasti eletään sitä sairastelun maksimikautta, huippua. Kohta ollaan taas maan kamaralla.

Viimeinen kertomus

Kun nyt jo alussa alettiin tällä satuvihjailulla, niin eihä sillä voi muuta ku lopettaa.

Olipa kerran sormimaalariprinssi. Ja hänen vanhempansa. Pöpö toisensa jälkeen kävi heidän luonaan vierailulla. Kunnes yhtenä hel  ihan tosi jäätävänä pakkaspäivänä kaikki pöpöt menettivät henkensä. Näin sen on mentävä. Eikö lumepilleritkin toimi ku oikeesti uskoo.

The End. Ja Happily Ever After.

 

 

Jaa halutettasi

4 thoughts on “Olipa kerran korvatulehdus ja muita sairaskertomuksia

  1. Voi Säde ❤️ On teillä nyt kova kierre ? Parantukaa pian! Me ollaan nähty puolen vuoden aikana kunnolla kerran ???

    1. Eks oo parempi vastata myöhään ku ei milloinkaan… ? Kiitos ihanat! ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.