Ihanaa kansainvälistä hyväntekeväisyyden päivää!

Ihanaa kansainvälistä hyväntekeväisyyden päivää!

Niin tai öö – ainakin sen iltaa!

Hyväntekeväisyys, mitä se on?

Aina ensimmäisenä siitä tulee mieleen tunnetut ja järjestöt ja yleisimmät rahankeruukohteet. Mediaseksikkäät kohteet, jotka on helppoa myydä valtayleisölle. Eikä siinä ole mitään pahaa – päinvastoin. Mahtavaa, että hyvän tekeminen tuodaan yleisön tietoon.

Tiedän, että lahjoittaminen saattaa monella jäädä vain mietteeksi siksi, että heitä mietityttää, että mihin heidän rahansa oikeasti menee. Viekö koneiston pyörittäminen kaiken rahan ja oikeasti rahaa tarvitsevat jäävät ilman. Ja ymmärrän hyvin sen pelon. Itse kuitenkin luotan siihen, että lahjoittamalla saa kuitenkin enemmän hyvää aikaiseksi kuin että ei olisi ollenkaan lahjoittanut.

Ja onneksi maailmassa on paljon (myös) hyvää. Kuten yksittäinen hyväntekijä Brother Christmas. Ihan huippua, että tavallinen tyyppi Suomesta on lähtenyt tekemään hyviä tekoja tavallisille suomalaisille. Tällaisia lisää!

Tämä toki ei ole kuin pintaraapaisu, tahoja löytyy loputtomasti. Onneksi.

Mitä sitten itse voi tehdä? Vai voiko?

Itse tällä hetkellä yritän tehdä edes sen minimin, eli tukea näitä isompia järjestöä eli olen parin WWF:n kohteen kummina,  kuulun Suomen luonnonsuojeluliittoon ja Suomen Punaisen Ristiin sekä kuukausilahjoitan Unicefille. Eli tällä hetkellä olen valinnut erittäin yleistasolla luonnon, eläimet ja ihmiset. Itse haluaisin vielä löytää konkreettisempia keinoja auttaa kuin etäiset tilisiirrot.

Itseäni huolettaa erityisesti luonnon tulevaisuus. On toki järkyttävää, miten ihmiset kohtelevat kaltaisiaan, mutta viattoman luonnon jatkuva pilaaminen on sitäkin hirvittävämpää.

Isomman järjestötoiminnan lisäksi arvostan suuresti myös tahoja, jotka pelastavat yksittäisiä eläimiä ja ainakin yrittävät löytää niille uudet kodit. Meillä on kaksi valloittavaa kissalasta ja he ovat juuri tällaisten ihmisten pelastamia ja olimme onnekkaita, kun saimme heidät pieneen perheeseemme. Haimme heidät pari vuotta sitten Turun Kaupungin eläinhoitolasta. Tällä tavoin ainakin voi tehdä konkreettista hyvää eli antamalla jollekin kaltoinkohdellulle karvakaverille uuden kodin.

Tässä pari ehkä ilmiselvimpää ja tunnetumpaa keinoa hyväntekeväisyyteen – omasta mielestäni. Ja toistan taas itseäni – ihan järkyttävän pintapuolisesti. Mutta alku se on aina jossakin.

Jaa halutettasi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.